Tiistaiaamuna kello soi jo neljän kieppeillä ja siitä alkoikin varsinainen matkan teko. Olin checkannut itseni koneeseen ja aina perille asti jo edellisenä päivänä, joten ruumaan menevät matkatavarat kävin jättämässä vain siihen varatulle tiskille, jonka jälkeen turvatarkastuksen kautta odottamaan koneen lähtöä Amsterdamiin. Samalla tuli tehtyä viimeinen hankinta – adapteri sähkölaitteille.
Lento Amsterdamiin meni oikein mukavasti ja palvelu lennolla oli oikein hyvää. Amsterdamiin saavuttuani Minneapolisiin lähtevän lennon portin ja viimeisimmän lähtöajan sai kätevästi selville itsepalvelupisteistä, jotka lukivat ongelmitta itse tulostetun boarding-passin viivakoodin. Kuten arvata saattaa lento lähti aivan kentän toiselta puolelta. Portilla odotti erillinen turvatarkastus lennoille yhdysvaltoihin. Lisäksi jokainen henkilö/perhe haastateltiin erikseen lyhyesti – kuka pakkasi tavarat, onko kenelläkään vieraalla ollut pääsyä tavaroihin, onko niiden joukossa jollekin vieraalle henkilölle kuuluvaa tavaraa.
Lento meni todella joutuisasti, sillä video on demand –palvelu oli todella laaja Deltalla. Itse katsoin The Wrestlerin ja Gran Torinon, jotka molemmat olivat todella hyviä. Lisäksi tarjolla olleet juomat ja eväät ansaitsevat erityismaininnan. Tietysti kulttuurierot tulivat esille jo ensimmäisellä tarjoilukierroksella, kun yhdysvaltalainen lentoemäntä ihmetteli ääneen miten pari ilmeisesti ranskalaista neitiä voi tilata niin aikaisin alkoholijuomia. Hämmästykseni onnistuin saamaan kanaa lämpimäksi ateriaksi, vaikka se oli loppunut ennen kuin tarjoiluvaunut ehtivät meidän viimeisten kohdalle.
Minneapolis pääsi yllättämään lämpimällä säällään eikä asiaa auttanut jatkoyhteyden sijainti kentän toisella laidalla. Vaikka matkatavarat oli checkattu määränpäähän saakka, piti ne Yhdysvaltoihin tultaessa maahantulo- ja tullitarkastusten yhteydessä noutaa ja viedä lähtevien matkatavaroiden pisteeseen erikseen. Minneapolisin kentällä oli aikaa maistaa myös aitoa Amerikkaa McDonaldsin muodossa.
Viimeinen lento Hancock/Houghtonin lentokentälle lehti hieman aikataulusta jäljessä, mutta tarjosi todella upeat näköalat kirkkaalta taivaalta. Lopulta sekä mies että matkatavarat pääsivät perille ongelmitta ja vastassa oli Michigan Techin väkeä, joten bussikyydillä kampukselle ja asettuminen taloksi asuntolaan.
Kämppikseni on kiinalainen Jie, joka opiskelee MTU:ssa täysipäiväisesti. Jie vaikuttaa todella mukavalle ja tarjoutui jopa käyttämään minua ystävänsä kanssa Wal-Martissa vielä tänään. Kohta on tullut 24h matkan alkamisesta ja alan jo torkahtelemaan koneen ääreen.
Lento Amsterdamiin meni oikein mukavasti ja palvelu lennolla oli oikein hyvää. Amsterdamiin saavuttuani Minneapolisiin lähtevän lennon portin ja viimeisimmän lähtöajan sai kätevästi selville itsepalvelupisteistä, jotka lukivat ongelmitta itse tulostetun boarding-passin viivakoodin. Kuten arvata saattaa lento lähti aivan kentän toiselta puolelta. Portilla odotti erillinen turvatarkastus lennoille yhdysvaltoihin. Lisäksi jokainen henkilö/perhe haastateltiin erikseen lyhyesti – kuka pakkasi tavarat, onko kenelläkään vieraalla ollut pääsyä tavaroihin, onko niiden joukossa jollekin vieraalle henkilölle kuuluvaa tavaraa.
Lento meni todella joutuisasti, sillä video on demand –palvelu oli todella laaja Deltalla. Itse katsoin The Wrestlerin ja Gran Torinon, jotka molemmat olivat todella hyviä. Lisäksi tarjolla olleet juomat ja eväät ansaitsevat erityismaininnan. Tietysti kulttuurierot tulivat esille jo ensimmäisellä tarjoilukierroksella, kun yhdysvaltalainen lentoemäntä ihmetteli ääneen miten pari ilmeisesti ranskalaista neitiä voi tilata niin aikaisin alkoholijuomia. Hämmästykseni onnistuin saamaan kanaa lämpimäksi ateriaksi, vaikka se oli loppunut ennen kuin tarjoiluvaunut ehtivät meidän viimeisten kohdalle.
Minneapolis pääsi yllättämään lämpimällä säällään eikä asiaa auttanut jatkoyhteyden sijainti kentän toisella laidalla. Vaikka matkatavarat oli checkattu määränpäähän saakka, piti ne Yhdysvaltoihin tultaessa maahantulo- ja tullitarkastusten yhteydessä noutaa ja viedä lähtevien matkatavaroiden pisteeseen erikseen. Minneapolisin kentällä oli aikaa maistaa myös aitoa Amerikkaa McDonaldsin muodossa.
Viimeinen lento Hancock/Houghtonin lentokentälle lehti hieman aikataulusta jäljessä, mutta tarjosi todella upeat näköalat kirkkaalta taivaalta. Lopulta sekä mies että matkatavarat pääsivät perille ongelmitta ja vastassa oli Michigan Techin väkeä, joten bussikyydillä kampukselle ja asettuminen taloksi asuntolaan.
Kämppikseni on kiinalainen Jie, joka opiskelee MTU:ssa täysipäiväisesti. Jie vaikuttaa todella mukavalle ja tarjoutui jopa käyttämään minua ystävänsä kanssa Wal-Martissa vielä tänään. Kohta on tullut 24h matkan alkamisesta ja alan jo torkahtelemaan koneen ääreen.
kiitos videosta:)maistuiko mäkkiruoka paremmalle? t:tatu ja patu
VastaaPoista