Urheilua

Jos edellinen viikko meni penkkiurheiluksi niin tällä viikolla on tullut itse urheiltua. Maanantai alkoi ensimmäisellä kokeella, joka osoittautui helpoksi ja meni ihan hyvin. Illalla lähdin mukaan koulun Brasilialaisen jujutsu -kerhon treeneihin. Kävimme nopeasti perusasiat läpi ja eikun vääntämään ja olihan se hienoa. Heti seuraavana päivänä oli vuorossa taas bjj-treenit.

Keskiviikkona käytiin pelaamassa beachiä. Torstaina pelattiin ensin kierros frisbeegolfia ja sitten nopeat beach-pelit. Tätä tekstiä kirjoittaessa alkaa vaikuttamaan sille että syksy saapuu vihdoin myös tännekin, joten voi hyvinkin olla että kesäiset lajit saavat jäädä. Perjantaina istuskeltiin iltaa ja pelattiin Rock Bandiä.

Launtai-iltapäivä meni bjj-treeneissä ja illalla suuntasimme viihteelle. Pääsimme tähän asti hienoimpiin frat partyihin. Edellytyksenä oli että meidän nimemme löytyi kutsulistalta, vakuutimme että emme ole poliiseja ja kerroimme olemmeko yli vai alle 21-vuotiaita. Talo oli aivan tupaten täynnä tuttuja ja tuntemattomia.

Varailin myös kuluneella viikolla lennot Denveriin ja San Franciscoon sukulaisten luo.

Koulua ja penkkiurheilua

Ensimmäiset helpot kouluviikot ovat takana ja kurssit työllistävät aikalailla. Lähes joka tunnille on valmistauduttava tekemällä kotitehtäviä tai lukemalla artikkeleita. Myös poissaoloja seurataan hyvin tarkasti. Vaikka työmäärä tuntuu näin aluksi turhauttavan suurelle, tehtävät eivät kuitenkaan ole kovin vaativia. En halua kuvitella millaista olisi opiskella lukukaudessa yhtä paljon kuin täysipäiväiset opiskelijat opiskelevat keskimäärin - elämä varmaan pyörisi täysin koulun ympärillä, eikä kampukselta tulisi poistuttua minnekään.

Viikon teema tällä kertaa oli penkkiurheilu. Ensimmäisenä oli vuorossa tenniksen US Openin miesten finaali maanantaina. Keskiviikkona katsoimme vapaaottelua ja saimme seuraa parista naislentopalloilijasta kiitos Ykän. Kuinka ollakaan lupauduimme lähtemään torstaina Lake Superiorin rannalle aallonmurtajille.

Ranta oli todella hieno kaikessa karuudessaan. Valitettavasti sää oli illalla sen verran pilvinen, ettei auringonlaskusta jäänyt kerrottavaa jälkipolville. Kävimme myös aivan aallonmurtajan kärjessä. Päätimme siirtyä aivan kampuksen tuntumassa olevalle rannalle nuotion äärelle, jossa odotti illan Madcook -osuus. Ystävällinen kokki oli loihtinut kevyeksi iltapalaksi 'Smoreseja', jotka koostuivat kahdesta keksistä, joiden välissä oli maapähkinävoisuklaanappi ja nuotiolla lämmitetty vaahtokarkki.

Kuten nokkelimmat lukijat voivat arvata tähänastisista tapahtumista ja viikon teemasta, perjantaina ja lauantaina löysimme itsemme naisten lentopallo-otteluista. Perjantai-iltana juhlimme Hennan kämppiksen Meganin syntymäpäiviä, mistä päädyimme mm. naapuriin Frat houseen. Lauantaina osallistuimme Parade of Nations -paraatiin, jonka yhteydessä oli mahdollista tutustua eri maiden ruokakulttuureihin, mikä meidän onneksemme tarkoitti myös mustikkapiirakkaa ja Juhla Mokkaa. Paraatista säntäsimme amerikkalaisen jalkapallon otteluun. Osa ihmisistä seurasi ottelua parkkipaikalta 'Tailgate partyn' muodossa. Kentällä ja kentän ulkopuolella riitti nähtävää. Oli 'Pep bandiä', cheerleadereitä, dance teamiä, koulun maskotti jne. Amerikkalainen school spirit on jotain aivan ennenkokematonta. Paikallisten keltamustien kannustus Pep bandin soittaessa koulun Fight Songia saa kotoisen Saipan kannatuksen itkuvirsineen vaikuttamaan entistä säälittävämmälle. Amerikkalaisille urheilutapahtuvat vaikuttavat myös olevan yksi tapa lisää viettää aikaa hyvässä seurassa nauttien ruoasta ja juomasta.


Tailgatin'








Stormtrooper

Illalla istuttiin taas iltaa oululaisten (Antti, AJ, Juho) luona Ryanin ja Annan kanssa. Kuinka ollakaan Ykä a.k.a The Spirit of Houghton niille, jotka ovat The Spirit -elokuvan nähneet, ilmoitti lentopalloilijoiden liittyvän seuraamme jonkin ajan kuluttua. Kävimme tarkastamassa myös kahdet house partyt, joissa meno oli kohtalaisen hämmentävää. Hollywoodin antama kuva menosta voi olla ehkä liioiteltu, mutta kyllä sillä on totuuspohjaa. Sunnuntaina olotila oli erittäin otollinen Communications & Culture -kurssin maanantaiseen kokeeseen valmistautumiselle.

3½ -päiväinen työviikko

Viikko alkoi Labor Dayllä eli paikallisella Vapulla. Labor Dayn vietto on paljon rauhallisempaa kuin Suomessa Vapun. Kuulemma täällä on tapana grillailla perheen ja/tai ystävien kesken. Jopa kampuksen kirjasto oli lukittuna, kun olimme menossa ratkomaan kotitehtäviä.

Maanantai-iltana pitkän moraalisen pohdinnan jälkeen päätin lähteä Labor Dayn konserttiin, jossa esiintyi country-laulaja Chris Cagle. Saapuessani paikalle huomasin välittömästi, etten kuulu tapahtumaan - eihän minulla ollut pick-up -autoa, bootseja, isoa vyönsolkea, flanellipaitaa tai stetsonia. Keikan ensitahdeista asti oli selvää, että kyseessä oli paikallinen Lauri Tähkä. Chris onnistui kuitenkin vetämään keikan kunnialla läpi ilman naurettavaa silmäkulman kurtistelua. Tähkän eduksi laskettakoon hänen kokoonpanonsa naisviulisti, minkä saralla Chrisillä on vielä petrattavaa. Sanoitukset olivat jokseenkin samanlaista kauraa, mutta uudehko kulttuurikonteksti säilytti mielenkiinnon. Keikka oli ehdottomasti jokaisen taalan arvoinen, olihan se meille opiskelijoille ilmainen.

Torstaina lähdimme pahaa aavistamatta käymään vain yhdellä eräässä paikallisessa panimoravintolassa, mutta löysimme itsemme jälleen täpötäydestä Downtownerista. Siinä missä Suomessa keskiviikko näyttelee pikku-lauantain roolia, täällä se on torstai. Illan erikoisuus oli opiskelijahintaiset 'pitcherit', jotka saavat meidät varmasti palaamaan Downtowneriin torstaisin jatkossakin.

Perjantaina muu kansakunta hiljentyi muistelemaan syyskuun 11. päivän tapahtumia, mutta MTU suuntasi viettämään perinteistä K-Daytä McLain State Parkiin. K tarkoittaa lähteestä riippuen Keweenawta tai Kegiä, jotka molemmat ovat arvovaltaisen raadin mielestä uskottavia selityksiä. K-Dayn takia iltapäivän tunnit oli peruttu ja McLain State Parkiin Lake Superiorin rannalle oli järjestetty bussikyyditykset. Paikan päällä oli tarjolla evästä ja erilaisia aktiviteetteja. Myös koulun kerhot sekä sisar- ja veljeskunnat olivat esillä. K-Dayn lähestyessä loppuaan alkoi sataa ensimmäisen kerran kahteen viikkoon, mutta sadekuuro ei kestänyt kauaa. Siirryimme pelaamaan rantalentopalloa Hancockin rannalle, jossa ei ilmeisesti ollut satanut lainkaan. Lauantai-iltapäivällä palasimme samaiselle rannalle pelailemaan ja uimaan uudestaan.


K-Day




Siellä missä on nuoria on myös armeija esillä.












Hancock Beach

Toiminnan täyteinen viikko takana taas

Tällä viikolla alkoi koulu ja nyt näyttää sille että yleinen vaatimustaso on ehkä hieman alhaisempi kuin Suomessa, mutta palautettavia tehtäviä on paljon enemmän. Lisäksi lähes jokaisella kurssilla osa opiskelusta tapahtuu study groupeissa. Merkittävin ero lienee opiskelijoita/opettaja -suhdeluku - luokkakoot ovat todella paljon pienempiä kuin Suomessa. Luentojen aikataulutus on myös jotain hyvin mielenkiintoista. Lähes kaikki oppitunnit ovat vain tunnin mittaisia. Oppituntien ajankohta ei suinkaan rajoitu virkamiestunteihin vaan itsellänikin on tiistai-iltaisin luento, joka alkaa seitsemältä. Palataan aiheeseen kunhan koulu lähtee kunnolla käyntiin.

Maanantai-iltana oli kampuksen Starbucksin avajaiset / lukuvuoden avajaisjuhlat, jossa esiintyi Jessica Sonner. Keikka oli erittäin miellyttävä - hyvää kahvia, kaunis nainen, kaunis ääni, enough said.

Täällä asuntoloiden käytävät muodostavat omat yhteisönsä ja meidän käytävämme Atlantis suuntasi keskiviikkona erään toisen käytävän kanssa Canyon Fallsseille. Ihastelimme jokea/koskea ja hypimme kalliolta veteen. Tässä kohtaa on hyvä kertoa terveiset Äidille ja vakuutusyhtiölle. Valokuvat epäonnistuivat suurimmalta osin, sillä valoa ei tahtonut riittää puiden varjostaessa ja auringon laskiessa.







Torstaina oli vuorossa IPS:n järjestämä risteily Keweenaw Star -paatilla. Suuntasimme Portage Ship Canalia pohjoiseen aina Lake Superiorille asti, jossa ihastelimme auringon laskua.













Ykän kanssa totesimme risteilyn jälkeen, että tässähän on hyvää aikaa pistäytyä oluella. Menimme The Library Restaurant and Brew Pubiin ja tilasimme kahdeksalla dollarilla kymmenen paikallisen oluen maistiaistarjottimen. Vaalein oluista oli hyvin saksalaistyyppinen vehnäolut ja tummin muistutti kahvia paahdettuine aineksineen.

Perjantaina kävin testaamassa SDC:n uimahallin. Oli erittäin hämmentävää hypätä veteen ja huomata sen maistuvan suolaiselta. Selvisikin, että täällä vesi puhdistetaan ruokasoodalla eli natriumbikarbonaatilla. Kuinka ollakaan altaassa tapasin suomalaisia, joista Pasi kertoi olleensa aikoinaan täällä vaihdossa ja nykyään opettajana. Hän ehdotti, että perustaisimme jonkinlaisen Suomi-klubin kun Tech taas tuntuu vetävän suomalaisia vaihtareita.

Illalla kävimme Leen ja Chrisin kanssa katsomassa Inglourious Basterdsin, joka oli hyvä elokuva. Paikalla olleille amerikkalaisille elokuva tuntui olevan liian haastava kaikkine tekstityksineen ja pitkine kohtauksineen.

Lauantaina ajoimme Chrisin ja Leen kanssa Copper Harboriin ja tutustuimme osaan nähtävyyksistä. Menomatkalla hilpeyttä aiheutti opasteet Gay, Michiganiin, jossa on kuulemma Gay bar ja Gay beach. Copper Harboriin vievä tie oli erittäin upea ja valokuvauksellinen, joten se täytyy käydä ikuistamassa ruska-aikaan, samoin maisemat Brockway Mountainin päältä.















Päivän päätteeksi kävimme syömässä Keweenaw Mountain Lodgen ravintolassa, joka toi mieleen jollain tapaa Twin Peaksin Greath Northern hotellin. Tilaamani Prime Rib annos oli erinomainen. Valitettavasti meillä meni sen verran myöhään, että missasimme auringon laskun ajaessamme toista reittiä takaisin Lake Superiorin rantaa.





Myöhemmin illalla Suomi-porukalla päädyimme mm. house partyihin, opettamaan amerikkalaisille suomea, maistattamaan salmiakkia sekä salmaria Oulun poikien varastoista ja lopulta löysimme itsemme taas Downtownerista, josta on muodostumassa kantapaikkamme.