Viimeinen viikko

Viimeinen viikko sujui kouluhommien ja jäähyväisten merkeissä. Kaikki suuntasivat joko kotiin tai ansaitulle lomalle, joten joka päivä oli jonkun viimeinen ilta. Kyllähän sitä itsekin olisi viihtynyt vielä pidempään, vaan kyllähän tuota jo jouti kotiin. Vasta matkalla lentokentälle sitä todella tajusi jättävänsä paikan taakseen ja että joulu on jo ovella.

Kotimatka oli kuin jouluelokuvista vaan perille päästiin viimein. Matkan teko alkoi aikaisin maanantaiaamuna paikallista aikaa. Jostain syystä en ollut voinut tehdä check-iniä internetissä, vaan se oli tehtävä kentällä. Virkailija ilmoitti minulle, että kone on valitettavasti täysi, mutta olen ensimmäisenä jonolistalla. Joku ystävällinen onnekseni luopui paikastaan ja valitse seuraavan lennon ja matkalahjakortin palkkioksi.

Minneapolisissa oli pitkä vaihto, joka meni ihmetellessä jouluruuhkaa. Istuimme jo koneessa ja olimme valmiita lähtöön, kunnes ruumaa vielä lastattaessa joku matkatavarakonteista rikkoi ruuman oven moottorin. Hetken odotettuamme kapteeni ilmoitti että vaihdamme viereisellä portilla odottavaan koneeseen. Kyseisen koneen matkustajat taas sysättiin seuraavalle lennolle.

Amsterdamiin saavuttiin luonnollisesti myöhässä ja jatkolentoni oli jo mennyt. Sain paikan viimeiseen iltakoneeseen Helsinkiin itsepalveluautomaatista ja paikkanumerosta päätellen kyseessä olisi ollut maaginen kone-on-valitettavasti-täynnä-joten-"joudut"-ykkösluokkaan. En ollut kuitenkaan motivoitunut viettämään koko päivää ruuhkaisella kentällä, joten päätin jonottaa palvelutiskille. Jokaisella tiskillä oli vähintään sadan metrin jono, johtuen vallinneesta kaaoksesta ympäri Euroopan lentokenttiä. Vihdoin tiskille päästyäni ilmoitin toiveeni päästä jonotuslistalle aiemmin lähteville lennoille. Virkailija lähinnä leikki mukana ja ilmoitti, että on hyvin epätodennäköistä, vaan samalla napin painalluksella sain paikan suoraan seuraavaalle lennolle.

Helsinkiin saavuttuani olin varma, että matkatavarani ovat jäänet Amsterdamiin, mutta sieltähän ne löytyivät hihnalta. Vaikka moneen kertaan olin menettää hermoni matkan aikana, niin lopulta kävi sääliksi kaikkia niitä joiden joulusuunnitelmat olivat menneet täysin pieleen. Linja-automatka Varkauteen sujui nopeasti torkkuen, eikä ajosääkään tuntuvat haittavaan menoa. Kokonaisuudessaan kotimatka kesti 36 tuntia.

Kiitokset kaikille, jotka tekivät tämän vaihdon mahdollisiksi ja kaikille uusille tuttaville, sekä blogin lukijoille, joita on tilastojen perusteella ollut paljon odotettua enemmän. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! Blogi hiljenee nyt joksikin aikaa ainakin.

Lukijoita ympäri maailmaa

PS. Taisin tehdä uuden vuoden lupauksen, että teen Facebook-profiilin. Pitkäänhän tätä taistelua valtavirtaa vastaan kestikin.

"And it is all over!"

Kuten itse ottelijatkin, kuljin pitkän ja raskaan tien päästäkseni ensimmäiseen UFC-tapahtumaan. Perjantai-iltapäivän lentoni myöhästyi ensin ja lopulta peruttiin kokonaan. Seuraavan ja samalla päivän viimeisen lennon ollessa täynnä minut rebookattiin lennolle, joka lähtisi mikäli mekaanikko saapuisi Marquettesta ja korjaisi viallisen koneen, joka oli jo kentällä. Siinä alkoi jo minuakin hieman jännittämään ja usko hyvään tuuriini loppumaan. Kateellisena ja katkerana katsoin kun seuraavan lennon matkustajat menivät turvatarkastuksen läpi, kunnes minut kuulutettiin palvelutiskille ja ilmoitettiin, että minä olen kyseisellä lennolla. En tiedä millä perusteella juuri minut valittiin kaikkien muiden ohi, mutta en jäänyt kyselemään.

Jotta draama ei siihen loppuisi lentomme saapui juuri sen verran myöhässä Minneapolisiin, että pienen pikamarssin jälkeenkin oikealle portille löydettyäni sain huomata koneen juuri lähteneen portilta. Koneen, joka oli illan viimeinen Memphisiin. Edessä oli siis ikimuistoinen yö kentällä ja lento aamukoneella Memphisiin. Puolen minuutin puhelu hotellille ja varauksen suhteen kaikki oli kunnossa. Kaikki tämä kaaos johtui lähes koko maata vaivanneesta talvimyrskystä.

Hyvin nukutun lennon jälkeen suoraan hotellille ja nukkumaan. Taksimatkan aikana kuljettajalta tuli paljon informaatiota kaupungista mm. sukupuolijakaumasta, keskustan turvallisuudesta, ravintoloista yms. Nähtävyyksistä tuli bongattua Sun Studio taksimatkan aikana. Iltapäivällä herättyäni suuntasin syömään ravintola Rendezvousiin dry rub ribsejä.

Sitten oli jo aika siirtyä kohti FedExForumia. Beale Streetillä alkoi päästä jo tunnelmaan. Kadun baarit olivat täynnä tapahtumaan menijöitä. Pienen jonottamisen jälkeen pääsin sisälle ajoissa ennen tapahtuman alkua. Paikkani oli aivan ottelijoiden sisääntulon tuntumassa ja näkymä kehään oli hyvä. Tapahtuma oli kaiken kaikkiaan mahtava kokemus lukuun ottamatta yhden ottelun lopputulosta - järjestelyt, musiikki, ihmiset, tunnelma... Matkalla hotellille piti pistäytyä iltapalalla hyväksi havaitussa perheravintolassa. Ei McDonaldsissa vaan siinä toisessa, joka on tunnettu chicken wingsseistään ja palvelustaan.

Sunnuntai meni paluumatkaa tehden, joka sujui täysin ongelmitta.

Suosittelen kaikille kiinnostuneille ehdottomasti.

Lunta tupaan

Kiitospäivän lomalta palattuani lämpötilä oli nollan tietämillä ja lumesta ei ollut tietoakaan. Nyt pakkasta on jo ajoittain yli kymmenen astetta ja lunta on paikoitellen jopa polveen asti ja sitä tulee jatkuvasti lisää. Lumen tuloa selittää avoveden vaikutus. Lumen lisäksi kaikki ovat hautautuneet koulutöihinsä. Hirvittävintä on se ettei kukaan käytä talvirenkaita autoissaan. Kaikki luottavat nelivetoon ja jokakelin renkaisiinsa.

Viime viikonloppuna vietimme pikkujouluja & läksiäisiä ja bileet olivat jälleen kerran mahtavat. Lauantaina kävimme porukalla saunomassa SDC:n uimahallilla ja saunapuhtaina lähdimme syömään Chadin syntymäpäivän kunniaksi The Library Restaurant Brew and Pubiin. Yllättäen lähes jokainen löysi itselleen listalta pihvin.

Koska kaikki ovat kiireisiä viimeisten koulutöiden ja tulevien kokeiden takia päätin unohtaa syntymäpäiväni juhlistamisen ja siitä se ajatus sitten lähti... Perjantaina lennän Memphisiin ja lauantaina luvassa on UFC 107. MTV 3 MAX näyttää tapahtuman suorana, joten innokkaimmat voivat yrittää bongata minua sitä kautta. Sunnuntaina paluu takaisin Houghtoniin ja johan se lähtö alkaa sitten kolkuttelemaan ovelle...

San Francisco, CA

Kiitospäivän perinteitä kunnioittaen minäkin suuntasin viettämään sitä sukulaisteni luokse. Tällä kertaa vuorossa oli visiitti isotätini Maijan ja hänen poikansa Scottin luokse. Maija asuu nykyään oikein viihtyisässä 'retirement homessa', jota en millään tapaa vertaisi suomalaisiin laitosmaisiin vanhainkoteihin. Kyseinen Byron Park sekä Scottin ja hänen perheensä koti sijaitsevat Walnut Creekissä San Franciscon kupeessa.

Lähdin matkaan siis perjantaina ja matka sujuikin oikein mukavasti. Lennolla Minneapolisista San Franciscoon näytettiin elokuvia ja käytettävissä oli myös WLAN. Perillä illalla Scott oli vastassa lentokentällä ja ilmoitti pienistä muutoksista suunnitelmiin - lapset ovat olleet kipeinä ja siitä syystä majoittuisin hotelliin kahdeksi yöksi ja samasta syystä joudumme jättämään väliin California - Stanford -jenkkifutispelin.

Lauantaina suuntasimme Mount Diablo -vuorelle. Maisemat olivat todella vaikuttavia. Illalla menimme koko porukalla syömään. Oli huvittavaa seurata ympärillä olevia ihmisiä, jotka esittivät etteivät olisi kiinnostuneita baarin puolella näytettävästä jenkkifutispelistä. Illuusio rikkoutui viimein kun California ratkaisi pelin lopullisesti onnistuneella syötön katkaisullaan ja kaikki huulilta pääsi "YES!".

Yksi monista Mount Diablolle nousevista pyöräilijöistä.

Sunnuntaina ajoimme Scottin kanssa San Franciscoon Oakland Bay Bridgen ja Treasure Islandin kautta, jolloin näkyvyys oli lähes olematon voimakkaan sumun takia. Seuraavaksi suuntasimme Civic Centeriin ja Alamo Squarelle, josta Golden Gate Parkiin. Sitten ihasteltiin Golden Gate Bridgeä ensin Tyynenmeren puoleiselta rannalta, jonka jälkeen ajoimme Presidion läpi Fort Pointille. Viimein itse sillan yli kahvittelemaan Sausalitoon, josta Richmond - San Rafael Bridgen kautta takaisin.

Japanilainen teepuutarha

Maanantaina Yosemiten kansallispuistoon, jossa riitti nähtävää. Yövyimme puiston ulkopuolella sijaitsevassa modernimmassa Tenaya Lodgessa, mutta ruokailimme historiallisissa Ahwahnee ja Wawona hotelleissa. Tiistaina vierailimme parissa kohteessa ennen paluumatkaa.

Keskiviikkona menimme taajamajunalla Scottin kanssa San Franciscoon, jossa matkustimme Ferry BuildingistaFisherman's Wharfille lautalla. Vierailimme myös viereisellä Pier 39:llä. Sieltä taksilla Union Squarelle, josta Chinatowniin ja Financial Districtin kautta juna-asemalle. Illalla herkuttelimme ravuilla, joiden sesonki oli juuri alkanut.

Alcatraz

Pier 39:n asukkaat, kaverit on aina rantakunnossa.

Union Square

Chinatown

Torstaina vuorossa oli itse Kiitospäivä perinteisine ruokineen. Illallisen kruunasi isotädin tuoma Francis Ford Coppolan viini. Myöhemmin opimme, että Coppolan viinitila on alunperin suomalaisen merikapteenin perustama.

Perjantaina suuntasimme viehättävään Sonoman pikkukaupunkiin tutustumaan Wine Countryyn. Vierailimme lähetysasemalla ja vanhimmalla viinitilalla, jossa maistelimme alueen viinejä. Samaan aikaan suuret väkijoukot taistelivat Black Fridayn alennustuotteista.

Buena Vista

Lauantaina ajoimme Shoreline Highwayta pohjoiseen tutustuen rannikkoon tarkemmin. Ensimmäinen stoppi oli Muir Beach Overlookilla, josta jatkoimme matkaa Stinson Beachille. Juuri kun pääsin astelemaan hiekkarannalle ja sanomaan Scottille etten muista koska viimeksi olen saanut nautti auringon lämmöstä, niin vanhemmat soittivat vaihtaakseen kuulumisia ja muistuttivat Suomessa odottavasta pimeydestä, kylmyydestä ja ilmeisen sateisesta säästä. Vaikkei se kovinkaan houkuttelevalta kuulostanutkaan, niin kai sitä Suomeen uskaltaa palata kun BB:kin on vihdoin loppunut. Ajomatkamme jatkui aina Point Reyes Stationille asti, josta suuntasimme Point Reyes National Seashore -alueelle.

Luonnonvoimat

Sunnuntaina paluu Houghtoniin ja viimeisten kouluhommien aloittaminen.