torstai 29. lokakuuta 2009

Korkean paikan leiri

Kuten kaikki huippu-urheilijat minäkin päätin kisakuntoni ylläpitämiseksi suunnata korkean paikan leirille ja minnekäs muualle kuin Mile High Cityyn eli Denveriin, Coloradoon, jonka lähettyvillä myös US Olympic Training Center sijaitsee. Kuinka ollakaan samaiselta suunnalta löytyy myös sukulaisia. Matkan teko alkoi heti vastoinkäymisellä, kun lentoni Houghtonista Minneapolisiin myöhästyi ensin noin tunnin, jonka jälkeen peruttiin teknisen vian vuoksi. Onneksi hyvä tuuri on ydinosaamistani ja sain paikan seuraavalle lennolle Minneapolisiin ja yhden viimeisimmistä paikoista Minneapolisista Denveriin. Kokonaisuudessaan myöhästyin kolmisen tuntia alkuperäisestä aikataulusta. Perillä vastassa oli isotätini tytär Tiina ja matkatavaranikin löytyivät pienen odottelun jälkeen. Metropolialueesta en juurikaan nähnyt mitään ajaessamme kohti Tiinan ja hänen perheensä kotia illan jo pimettyä. Iltapalaksi oli mm. periamerikkalaista omenapiirakkaa, jota olen ollut ilman koko täällä olo ajan. Seuraavana aamuna herätessä hämmästys oli suuri, kun päivän valo paljasti suuren vuorijonon


Perjantaina suuntasimme Colorado Springsiin, jossa ensimmäinen rasti oli Garden of the Gods -puisto. Kuvat kertokoot tässä tapauksessa enemmän kuin tuhat sanaa. Seuraavaksi pysähdyimme Manitou Cliff Dwellingsseillä, josta suuntasimme Cave of the Windsiin. Kyllä, kyseessä on juurikin samainen luola, jossa Manbearpig piileskeli South Parkissa. Ennen visiittiä kyseiseen luolaan kannattaa katsoa myös The Descent -elokuva ja valita lyhtyvalaistu kierros. Paluumatkalla ajoimme US Air Force Academyn läpi, joka oli aika vaikuttava kompleksi.




























Päivän ehdoton kohokohta kuitenkin oli Colorado Avalanche - Carolina Hurricanes -lätkämatsi. Olimme paikalla Tiinan miehen Bobin kanssa Pepsi Centerillä hyvissä ajoin ja pääsimme seuraamaan alkulämmittelyä aivan nenä kiinni pleksissä. Varsinaiset paikkamme eivät olleet juurikaan huonommat, sillä istuimme viidennellä rivillä vierasmaalin takana. Ensimmäinen erä oli Carolinan suomalaispelaajien juhlaa, kunnes Ruutu teki surullisen kuuluisan taklauksensa. Olin juuri aikeissa sanoa, että Carolinalla on etu fyysisessä pelissä ja siksi hallitsee peliä. Tuolloin taklaus näytti kovalle, mutta puhtaalle ja lähes vastaavia taklauksia oli nähty pelissä aiemminkin. Coloradon ikonin Adam Footen kostokin tilanteessa oli aika mitään sanomaton. Jokisen peli näytti vaisulle ja Pitkänen pelasi isoja minuutteja.

Lauantaina sain maistaa Pumpkin breadiä aamupalalla, jonka jälkeen suuntasimme vuorille. Ajoimme Buffalo Billin haudan kautta Winter Parkin läpi Grand Laken rannalle ja Rocky Mountain National Parkiin. Päivän päätteksi kävimme syömässä On the Border -ravintolassa meksikolaista ja pelailimme Bobin ja poikien kanssa pingistä ja Xboxia.



















Sunnuntaina lähdettiin Bobin ja poikien kanssa ribs-lounaalle Chilis-ravintolaan, jossa sain maistaa ensimmäisen kerran Key lime pieta. Sitten suuntasimme Mr. Biggs -pelihalliin pelailemaan arcade-pelejä ja minigolfia. Välipalaksi tarjolla oli Popcorn ballsseja, jotka ovat perinteinen Halloween-herkku. Pihvi-illallisen kera keitettyjen artisokkien jälkeen pääsin kaivertamaan oman kurpitsani Halloweeniksi. Kurpitsan siemenet paahdettiin naposteltaviksi. Iltapalaksi piti vielä maistella Oatmeal bareja.









Maanantai menikin sitten takaisin matkustamiseen. Seuraavana vuorossa Halloween.

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Tautisen rankka viikko tai 1½

Kuinka ollakaan maanantai-iltapäivästä aloin tuntea itseni kipeäksi. Noh, siinähän se alkuviikko meni sitten nukkuessa pientä kuumetta pois. Torstaina oli pakko jo alkaa ryhdistäytyä, sillä koulutyöt alkoivat painaa päälle. Iltaa piristi kummasti kun naapurin tytöt tulivat ilmoittamaan, että ovat tehneet keittiössä koko käytävälle fruit pizzaa.

Perjantaina oli heti aamusta tentti, jonka jälkeen piti työstää ryhmätyötä. Illalla katottiin poikien kanssa Chadin ja Ilkan luona Transformers 2 Chadin uuden karheasta 46" full hd -televisiosta. Lauantai-aamuna suunnattiin Antin kanssa Calumetiin katsomaan rallitunnelmaa. Kyseessä oli Rally American Lake Superior Performance Rally -osakilpailu. Nimekkäimpiä kuljettajia olivat Ken Block (1.) ja Travis Pastrana (3.).









Calumetista takaisin katsomaan porukalla naisten rullahiihtoa, kun kerran meidät oli kutsuttu. Oltiin kuulemma ensimmäiset ei-hiihtäjä katsojat koskaan. Maisteltiin siinä samalla tien vieressä kasvavia villiomenoita. Illaksi pojat suuntasivat Marquetteen short shorts -bileisiin, jonne en valitettavasti uskaltautunut vielä taudin jälkeen lähtemään. Yksittäisiä kuvia asusteista on päätynyt käsiini, mutta niitä ei tulla julkaisemaan hyvän maun vastaisina ja yksilönsuojaan vedoten. Mielenkiintoisen teeman lisäksi olisi ollut mukavaa viettää Codyn läksiäisiä, sillä hän sai töitä Chicagosta. Edes jokseenkin yhtä älyttömään tunnelmaan päästäkseni kävin katsomassa The Hangover -elokuvan. Sunnuntaina taas sorvin ääreen ja pari paperia kasaan.



Maanantai menikin kokeisiin valmistautuessa, joita oli luvassa tiistaina kaksi. Keskiviikkona lähdin ostamaan tuliaisia tulevaan Denverin reissua varten. Paikallisia kontakteja käyttäen löytyikin niinkin kuumaa tavaraa kuin Presidentti-kahvia, Fazerin sinistä, Geisha-karkkeja ja Marianneja. Kerran kun vauhtiin oli päässyt niin olihan shoppailua jatkettava, joten mukaan tarttui vielä farkut ja uusi soft shell -takki.

maanantai 12. lokakuuta 2009

Homecoming-viikko

Homecoming-viikon kunniaksi asuntolan ruokala tarjoili parastaan, mikä tarkoitti mm. Upper Peninsula baria, johon kuului "Mukkaraa" ja friteerattuja muikun tapaisia pieniä kaloja sekä jälkiruoaksi pullaa. Kuten kaikki friteerattu ruoka myös kalaset piti näköjään dipata vähintään ketsuppiin ja pullat voidella voilla ja/tai hillolla - älytöntä. Keskiviikkona käytiin keilaamassa ja torstaina isännöin poikien jammailusessiota asuntolan musiikkihuoneessa. Perjantaina käytiin katsomassa Huskiesien lätkäpeli, joka päättyi kotijoukkueen voittoon. Merkille pantavaa oli vähäinen koukkiminen ja muu mailahäirintä, mutta sitäkin runsaampi taklauspeli. Taklata sai paljon ja kovaa sekä ajoittain kiekotontakin pelaajaa, mutta mitään ylilyöntejä a.k.a Tuukka Mäntylöitä ei nähty.




"Everybody needs to get a blimp, 'cause blimps are pretty pimp." -Weebl's Stuff

Lauantaina oli vuorossa Ykän kauan odotetut synttäribileet, jotka olivat todellinen suksee. Kuten Cool-Dave sanoi: "I knew the night was going to be good when we tried opening a bottle of champagne with a sword, before the party even started". Lahjaksi Ykälle leikatiin itse konjakista yhden tähden jaloviinaa, kun hän sitä niin kovasti oli kaivannut. Sunnuntaina autettiin poikien kanssa Ykää siivoamaan kämppää ja katsottiin Sunday Night Footballia sekä mutusteltiin Chadin tekemää Banana breadiä.


Lahjapullon etiketti

Spotify on ollut ahkerassa käytössä ja neljä kutsua on näköjään kertynyt tilille, joten yhteydenottoa vaan jos joku on vielä vailla.
Suunnitelmissa on ollut myös Nokian Symbian-puhelimen tai iPod Touchin hankinta Spotifyin premium-tilin hyödyntämiseksi paremmin. Eniten on tullut kuunneltua Supernatural-sarjassa esiintynyttä musiikkia, Lynyrd Skynyrdin, Mustaschin ja Pearl Jamin uusia albumeita sekä uutena tuttavuutena Protest the Hero.

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Oli synkkä ja myrskyinen yö...

Viime viikko osoittautui todellakin kesän viimeiseksi viikoksi täällä. Viikko alkoi kunnon syysmyrskyllä - vettä satoi vaakasuoraan ja tuulen puuskat riepottelivat kulkijaa. Accuweather antoi jo myrskyvaroituksia ja tuulen puuskien varoiteltiin saavuttavan jopa 55 mph nopeuden Lake Superiorin rannoilla. Lohtua kuitenkin loi Detroit Lionsin voitto, joka katkaisi joukkueen 19 ottelun tappioputken. Tappioputki pitää sisällään kaikki edellisen kauden runkosarjan ottelut. Yksikään toinen joukkue NFL:n historiassa ei ole hävinnyt kaikkia runkosarjan otteluitaan. Huonosta säästä huolimatta sain kammettua itseni taas BJJ-treeneihin.

Tiistaina huono sää vaan jatkui, mutta osoitti hieman selkenemisen merkkejä. Luvassa oli myös Bill DeGenaron vierailijaluento. DeGenarolla on paljon kokemusta niin yritys- kuin tiedustelumaailmasta ja hän kertoi meille miten tiedustelumaailman oppeja voidaan soveltaa myös yritysmaailmaan. Luento oli varsin herättävä kokemus siitä kuinka kovaa kilpailu voi olla ja mitä se tarkoittaa tietoturvan kannalta enkä tarkoita vain tietoteknistä tietoturvaa. Illan BJJ-treenit piti jättää väliin puukäden takia.

Keskiviikkona sää oli jo huomattavasti parempi. Sain kuulla kampuksen oman urbaanilegendan: kampuksella on eräs puu, joka on vahvasti kallellaan ja sanotaan, että kyseinen puu kaatuu, kun neitsyt kävelee sen ohi. Illalla kokkailtiin porukalla makaroonilaatikkoa ja katsotiin The Ultimate Fighterin kovasti hehkutettu jakso, jossa kohtavasivat Kimbo Slice ja Roy Nelson. Jakson nähneet tietävät ettei ottelusta ole juuri jälkikasvuille kerrottavaa. Torstai meni täysin hyväntekeväisyyteen lukuun ottamatta yhden koulutehtävän kirjoittamista.

Perjantaina sain maistaa Ykän itsetehtyä ruisleipää, joka ajoi ehdottomasti asiansa. Reissun aikana on nyt syöty ruisleipää kolme kertaa - ensimmäisen, ainoan ja viimeisen kerran. Illalla katsottiin porukalla Taken ja käytiin mäkkärissä iltapalalla.

Lauantaina taas BJJ-treenit, jotka menivät omalta osalta penkin alle, mutta tulipahan väännettyä. Illalla kävimme katsomassa Michigan Tech Huskies - Ryerson University Rams näytösottelun, joka päättyi kotijoukkueen 3 - 1 voittoon. Uskallan väittää, että lätkämatsit tulevat vetämään vertoja SM-liigan otteluille. Meidän katsojien joukosta löytyi eri keltamustien otteita nähneitä niin Lappeenrannasta, Kuopiosta kuin Oulusta. Pelaajat näyttävät tälläkin tasolla jo kookkaammilta kuin SM-liigassa. Pienempi kaukalo pitää huolen, että tempo on hieman kovempi jatkuvasti. Tuomarilinja löytyy ja se myös näköjään pitää. Huskiesien kotihalliin mahtuu peräti 4,200 katsojaa. Illalla oli käytävä näyttäytymässä Downtownerissa, sillä epäilimme henkilökunnan olevan meistä jo huolissaan, emmehän olleet käyneet siellä viikkoon.

Nyt koulutöiden kimppuun...

torstai 1. lokakuuta 2009

Tilastotietoja

Aloitin vierailijamäärien aktiivisen seuraamisen ja on ollut todella mukavaa huomata, että lukijoita löytyy, kiitos siitä teille. Tämä tieto antaa lisämotivaatiota blogin pitämiselle. Huolia, murheita ja turhia toiveita sisällön suhteen saa esittää, mutta suurin osa tullaan hylkäämään hyvän mauan vastaisina toimituksen toimesta. Valokuvia tietysti pitäisi saada enemmän otettua ja työstettyä blogiin, mutta monista asioista on tullut jo niin arkisia ettei niiden uutuusarvoa osaa hahmottaa.