Viimeinen viikko sujui kouluhommien ja jäähyväisten merkeissä. Kaikki suuntasivat joko kotiin tai ansaitulle lomalle, joten joka päivä oli jonkun viimeinen ilta. Kyllähän sitä itsekin olisi viihtynyt vielä pidempään, vaan kyllähän tuota jo jouti kotiin. Vasta matkalla lentokentälle sitä todella tajusi jättävänsä paikan taakseen ja että joulu on jo ovella.
Kotimatka oli kuin jouluelokuvista vaan perille päästiin viimein. Matkan teko alkoi aikaisin maanantaiaamuna paikallista aikaa. Jostain syystä en ollut voinut tehdä check-iniä internetissä, vaan se oli tehtävä kentällä. Virkailija ilmoitti minulle, että kone on valitettavasti täysi, mutta olen ensimmäisenä jonolistalla. Joku ystävällinen onnekseni luopui paikastaan ja valitse seuraavan lennon ja matkalahjakortin palkkioksi.
Minneapolisissa oli pitkä vaihto, joka meni ihmetellessä jouluruuhkaa. Istuimme jo koneessa ja olimme valmiita lähtöön, kunnes ruumaa vielä lastattaessa joku matkatavarakonteista rikkoi ruuman oven moottorin. Hetken odotettuamme kapteeni ilmoitti että vaihdamme viereisellä portilla odottavaan koneeseen. Kyseisen koneen matkustajat taas sysättiin seuraavalle lennolle.
Amsterdamiin saavuttiin luonnollisesti myöhässä ja jatkolentoni oli jo mennyt. Sain paikan viimeiseen iltakoneeseen Helsinkiin itsepalveluautomaatista ja paikkanumerosta päätellen kyseessä olisi ollut maaginen kone-on-valitettavasti-täynnä-joten-"joudut"-ykkösluokkaan. En ollut kuitenkaan motivoitunut viettämään koko päivää ruuhkaisella kentällä, joten päätin jonottaa palvelutiskille. Jokaisella tiskillä oli vähintään sadan metrin jono, johtuen vallinneesta kaaoksesta ympäri Euroopan lentokenttiä. Vihdoin tiskille päästyäni ilmoitin toiveeni päästä jonotuslistalle aiemmin lähteville lennoille. Virkailija lähinnä leikki mukana ja ilmoitti, että on hyvin epätodennäköistä, vaan samalla napin painalluksella sain paikan suoraan seuraavaalle lennolle.
Helsinkiin saavuttuani olin varma, että matkatavarani ovat jäänet Amsterdamiin, mutta sieltähän ne löytyivät hihnalta. Vaikka moneen kertaan olin menettää hermoni matkan aikana, niin lopulta kävi sääliksi kaikkia niitä joiden joulusuunnitelmat olivat menneet täysin pieleen. Linja-automatka Varkauteen sujui nopeasti torkkuen, eikä ajosääkään tuntuvat haittavaan menoa. Kokonaisuudessaan kotimatka kesti 36 tuntia.
Kiitokset kaikille, jotka tekivät tämän vaihdon mahdollisiksi ja kaikille uusille tuttaville, sekä blogin lukijoille, joita on tilastojen perusteella ollut paljon odotettua enemmän. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! Blogi hiljenee nyt joksikin aikaa ainakin.
Lukijoita ympäri maailmaa
PS. Taisin tehdä uuden vuoden lupauksen, että teen Facebook-profiilin. Pitkäänhän tätä taistelua valtavirtaa vastaan kestikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti