Kuten kaikki huippu-urheilijat minäkin päätin kisakuntoni ylläpitämiseksi suunnata korkean paikan leirille ja minnekäs muualle kuin Mile High Cityyn eli Denveriin, Coloradoon, jonka lähettyvillä myös US Olympic Training Center sijaitsee. Kuinka ollakaan samaiselta suunnalta löytyy myös sukulaisia. Matkan teko alkoi heti vastoinkäymisellä, kun lentoni Houghtonista Minneapolisiin myöhästyi ensin noin tunnin, jonka jälkeen peruttiin teknisen vian vuoksi. Onneksi hyvä tuuri on ydinosaamistani ja sain paikan seuraavalle lennolle Minneapolisiin ja yhden viimeisimmistä paikoista Minneapolisista Denveriin. Kokonaisuudessaan myöhästyin kolmisen tuntia alkuperäisestä aikataulusta. Perillä vastassa oli isotätini tytär Tiina ja matkatavaranikin löytyivät pienen odottelun jälkeen. Metropolialueesta en juurikaan nähnyt mitään ajaessamme kohti Tiinan ja hänen perheensä kotia illan jo pimettyä. Iltapalaksi oli mm. periamerikkalaista omenapiirakkaa, jota olen ollut ilman koko täällä olo ajan. Seuraavana aamuna herätessä hämmästys oli suuri, kun päivän valo paljasti suuren vuorijonon
Perjantaina suuntasimme Colorado Springsiin, jossa ensimmäinen rasti oli Garden of the Gods -puisto. Kuvat kertokoot tässä tapauksessa enemmän kuin tuhat sanaa. Seuraavaksi pysähdyimme Manitou Cliff Dwellingsseillä, josta suuntasimme Cave of the Windsiin. Kyllä, kyseessä on juurikin samainen luola, jossa Manbearpig piileskeli South Parkissa. Ennen visiittiä kyseiseen luolaan kannattaa katsoa myös The Descent -elokuva ja valita lyhtyvalaistu kierros. Paluumatkalla ajoimme US Air Force Academyn läpi, joka oli aika vaikuttava kompleksi.
Päivän ehdoton kohokohta kuitenkin oli Colorado Avalanche - Carolina Hurricanes -lätkämatsi. Olimme paikalla Tiinan miehen Bobin kanssa Pepsi Centerillä hyvissä ajoin ja pääsimme seuraamaan alkulämmittelyä aivan nenä kiinni pleksissä. Varsinaiset paikkamme eivät olleet juurikaan huonommat, sillä istuimme viidennellä rivillä vierasmaalin takana. Ensimmäinen erä oli Carolinan suomalaispelaajien juhlaa, kunnes Ruutu teki surullisen kuuluisan taklauksensa. Olin juuri aikeissa sanoa, että Carolinalla on etu fyysisessä pelissä ja siksi hallitsee peliä. Tuolloin taklaus näytti kovalle, mutta puhtaalle ja lähes vastaavia taklauksia oli nähty pelissä aiemminkin. Coloradon ikonin Adam Footen kostokin tilanteessa oli aika mitään sanomaton. Jokisen peli näytti vaisulle ja Pitkänen pelasi isoja minuutteja.
Lauantaina sain maistaa Pumpkin breadiä aamupalalla, jonka jälkeen suuntasimme vuorille. Ajoimme Buffalo Billin haudan kautta Winter Parkin läpi Grand Laken rannalle ja Rocky Mountain National Parkiin. Päivän päätteksi kävimme syömässä On the Border -ravintolassa meksikolaista ja pelailimme Bobin ja poikien kanssa pingistä ja Xboxia.
Sunnuntaina lähdettiin Bobin ja poikien kanssa ribs-lounaalle Chilis-ravintolaan, jossa sain maistaa ensimmäisen kerran Key lime pieta. Sitten suuntasimme Mr. Biggs -pelihalliin pelailemaan arcade-pelejä ja minigolfia. Välipalaksi tarjolla oli Popcorn ballsseja, jotka ovat perinteinen Halloween-herkku. Pihvi-illallisen kera keitettyjen artisokkien jälkeen pääsin kaivertamaan oman kurpitsani Halloweeniksi. Kurpitsan siemenet paahdettiin naposteltaviksi. Iltapalaksi piti vielä maistella Oatmeal bareja.
Maanantai menikin sitten takaisin matkustamiseen. Seuraavana vuorossa Halloween.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti